Viikin norssissa on rehtoreita peräti neljä. Keitä he ovat ja mitä kaikkea he oikein tekevätkään? Miten he päätyivät työhönsä? Ota selvää lukemalla!
Teksti: Matias Nieminen
Kuva: Oona Luhtala
Kuvalähteet: Seppälän koulukuva; Htm, Wikimedia Commons; Jeff Reuben, Wikimedia Commons.
Tapio Lahtero on sekä Viikin normaalikoulun että Normaalilyseon johtava rehtori. Johtavana rehtorina hänellä on vastuu koulujen kehittämisestä, taloudesta ja henkilöstöstä. Lahtero tekee myös paljon yhteistyötä opetusministeriön ja -hallituksen kanssa sekä Helsingin yliopiston kanssa.
”Yksi merkittävimmistä tehtävistäni on varmistaa, että kummallakin koululla on riittävät resurssit koulun laadukkaaseen pyörittämiseen.”
Lahtero eli koko nuoruutensa Turussa, missä hän kävi Luostarivuoren lukiota. Hän sanoo, että lukiossa hänen innostuksensa opiskeluun heräsi. ”Peruskoulussa oli selvästi vaatimattomampaa. En ehkä löytänyt innoketta, mutta lukiossa asioita käsiteltiin hieman syvällisemmin, ja se innosti.”
Lahtero sai innostuksellaan kirjoitettua L:n paperit itselleen, mutta hän painottaa, että siihen aikaan lukio oli hyvin erilainen verrattuna nykypäivään. Hän myös sanoo, että silloin ei juurikaan ollut keskustelua siitä, mihin lukioon haetaan. ”Minäkin satuin menemään Luostarivuoren lukioon, koska se oli lähin.”
Lahteron mukaan hakupaineita yliopistoihinkaan ei tuolloin ollut.
” Ei saa ottaa liikaa paineita. Pitää olla nuori ja pitää olla onnellinen.”
Lahteroa motivoivat työssään muun muassa kollegat. Hän sanoo, että sekä Viikissä että Normaalilyseossa on erittäin ammattitaitoisia ja työhönsä vakavasti suhtautuvia opettajia ja henkilöstöä. ”Tämä kohdistuu myös oppilaisiin ja erityisesti lukiolaisiin.” Vapaa-ajallaan Lahtero harrastaa Krav Magaa, joka on israelilainen itsepuolustuslaji.
”Täytyy kuitenkin muistaa, että näillä kilometreillä se on enemmänkin semmosta itsepuolustushenkistä jumppaa.”
Lahtero kertoo, että Viikin normaalikoulusta hänelle välittyy yhteisöllinen kuva. Sitä hän perustelee lukion pienellä opiskelijamäärällä. ”Opiskelijat tuntevat toisensa ja opettajat tuntevat opiskelijat.” Hän myös sanoo, että vaikka Viikistä kirjoitetaan valtavan hyviä arvosanoja, hänelle ei ole koskaan välittynyt kilpailuhenkinen kuva. ”Enemmänkin semmonen tsemppaava, kannustava ja mukana pitävä kuva.”