Koronakriisin keskellä hallitus etsii säästämismahdollisuuksia; tässä olisi yksi.
Hallitus aikoo laajentaa oppivelvollisuutta toiselle asteelle, mikä tarkoittaa, että lukio- ja ammatillisista opinnoista tulisi ilmaisia. Muutoksen on määrä astua voimaan ensi vuonna. Sitä luulisi, että lukiolaisena minulle kelpaisivat ilmaiset koulukirjat, läppäri ja bussikortti, mutta mielestäni oppivelvollisuuden laajentaminen on silkkaa rahan tuhlausta.
Näkemykseni on joillekin varmasti vaikea niellä, mutta antakaa minun perustella:
Hallituksen idea on tietysti jalo. On tärkeää, että jokaisella nuorella (perheen varallisuudesta riippumatta) on pääsy välttämättömiin oppimateriaaleihin ja -välineisiin. Opetus- ja kulttuuriministeriö kuitenkin arvioi oppivelvollisuuden pidentämisen maksavan valtiolle noin 110 miljoonaa euroa vuodessa, eikä Suomella ole koronakriisin keskellä sellaisille lisämenoille varaa. Valtio ottaa yli kymmenen miljardia euroa velkaa ensi vuonna, mikä vastaa noin viidesosaa koko Suomen budjetista. Siitä huolimatta hallitus yrittää tunkea esitystään oppivelvollisuuden pidentämisestä läpi.
Miettikääpä vielä, ketkä todellisuudessa hyötyvät toisen asteen maksuttomuudesta: ne matalan tulotason perheet, joilla tekee tiukkaa käyttää rahaa kalliisiin oppimateriaaleihin. Sen sijaan, että maksuttomuus koskisi vain näitä perheitä, toinen aste olisi hallituksen esityksessä maksutonta kaikille. Se olisi maksutonta niin 100 000 € vuodessa tienaavalle perheelle kuin myös 30 000 € vuodessa tienaavalle perheelle. Oppimateriaalien kustannukset eivät ole kovinkaan suuri isku isolle osalle suomalaisista perheistä. Eikö siis ole rahan tuhlausta tehdä toisen asteen opinnoista maksutonta kaikille?
Sen sijaan, että toinen aste olisi ilmainen kaikille, hallitus voisi keskittyä antamaan oppimateriaalia ja -välineitä niille, jotka niitä todella tarvitsevat.