Viikin norssissa on rehtoreita peräti neljä. Keitä he ovat ja mitä kaikkea he oikein tekevätkään? Miten he päätyivät työhönsä? Ota selvää lukemalla!
Teksti: Matias Nieminen
Valokuva: Seppälän Koulukuvat
Kuvatoimitus: Oona Luhtala
Viikin normaalikoulun lukion rehtori Marja Martikainen astui virkaansa pitkäaikaisen rehtorin Reijo Honkasen jäätyä eläkkeelle. Martikainen kertoo rehtoriutensa alkaneen vauhdilla.
”Sen joulukuun, kun Reijo jäi eläkkeelle, olin sekä lukion että yläkoulun rehtori. Uusi kollega tuli tammikuussa.”
Martikainen valmistui ylioppilaaksi musiikkipainotteisesta Vantaanjoen lukiosta. ”Se yhdistyi sitten Myyrmäen lukioon, ja siitä tuli Vaskivuoren lukio.” Martikainen kertoo nykylukion eroavan todella paljon sen aikaisesta lukiosta. Hän mainitsee muun muassa pienet ryhmäkoot, jotka eivät enää rakenteellisista syistä ole mahdollisia.
”Meillä oli pieni luokka, pitkän matematiikan luokka. Meillä oli oma kotiluokka, jossa meillä oli ihanan intensiivisiä keskusteluja ja me oltiin oikeastaan koko ajan yhdessä. Sen takia me tavataan vielä vuosittain.”
Martikainen kuitenkin sanoo, että lukiossa oli huonotkin puolensa. ”Olisin aikanaan halunnut lukea pitkän matikan, sitten ottaa englannin, ruotsin ja saksan lisäksi ranskan ja psykologian, mutta se ei ollut mahdollista.” Hän kertoo, että kaikkien pitkän matematiikan lukijoiden oli myös luettava fysiikkaa ja kemiaa, jotka eivät kiinnostaneet Martikaista yhtä paljon. ”Ymmärrystä opintopoluista ja ihmisten erilaisista vahvuuksista ja toiveista — olisin kaivannut jo silloin.”
”Moni asia on mennyt todella eteenpäin”
Pian Martikaisen astuttua rehtorin virkaansa koronapandemia iski Suomeen. Martikainen kertoo koronan näkyvän vahvasti hänen työssään. ”On ollut rankkaa, sanon suoraan. Kun on tullut soitto lauantai-iltana keskelle mökkiä, että nyt on koronakeissi, ja sitä ruvetaan hoitamaan viranomaisten kanssa, niin on mennyt paljon aikaa.” Martikainen kuitenkin sanoo, että koronakriisin hoitaminen on ollut hänelle opettavainen kokemus, jota hän ei vaihtaisi pois. Koronan keskellä Martikaista motivoivat opiskelijat ja kollegat. Hän myös sanoo selvittävänsä työtaakkaa ”yksi peruna kerrallaan.”
”Nyt mulla on tämä yksi peruna, ja tämän mä ratkaisen ja hoidan ennen kuin otan seuraavan, vaikka niitä on ihan hervoton vuori.”
Työn ulkopuolella Martikainen viettää aikaa perheensä kanssa ja nauttii urheilemisesta. Hän sanoo harrastavansa muun muassa maratonia, hiihtoa, työmatka- ja maastopyöräilyä, melontaa, sekä perinteistä hiihtoa että luisteluhiihtoa ja vaeltamista.
”En ole mikään pullantuoksuinen mummo.”