Jokavuotiset tulokkaat – auskut

Näin keväisin koulumme käytävät täyttyvät vieraista naamoista, jotka miehittävät luokkien takaosan, syrjäyttävät tutut opettajat luokkien edestä ja tervehtivät meitä aamunavauksissa. Talossa ovat siis jälleen opetusharjoittelijat!

Koulumme on Helsingin yliopiston harjoittelukoulu, jossa opetusharjoittelijat suorittavat perusharjoittelunsa ja syventävän harjoittelunsa. Perusharjoittelu tapahtuu syksyisin ja syventävä harjoittelu keväisin. Harjoittelijat seuraavat aluksi tunteja ja tarttuvat lopulta itse ohjaksiin. Suurimmassa osassa aineista harjoittelijat pitävät kahdeksan oppituntia joko yksin tai toisen harjoittelijan kanssa.

Oppilaita ja opiskelijoita auskultanttien tulo kouluun saattaa joskus närkästyttää, sillä heidän täytyy luopua omasta tutusta opettajastaan. Ensimmäisiin harjoitustunteihin voi liittyä epävarmuutta. Jos auskuille tapahtuu jokin virhe tai moka luokan edessä, täytyy muistaa, että tilanne on heillekin aivan uusi. Kyseinen oppitunti saattaa olla yksi heidän ensimmäisistä nuorille pitämistään tunneista. Auskujen pitämät tunnit ovat myös huolellisesti suunniteltuja, ja erilaiset opetusmetodit tuovat mukavaa vaihtelua arkeen.

Tällä kertaa haluamme jakaa auskujen näkökulman siihen, miltä heistä tuntuu tulla pitämään oppitunteja Viikin norssiin. Millainen kokemus ensimmäinen harjoitustunti oli? Miten auskut ylipäätään päätyivät opiskelemaan opettajiksi, ja mikä omassa oppiaineessa inspiroi?

Yläkoululaiset innostavat Joonasta

Luokan eteen meneminen ensimmäistä kertaa on aivan valtavan jännittävää. Ainakin näin koki Joonas, äidinkielen ja kirjallisuuden opetusharjoittelija. Perusharjoittelua edeltävänä kesänä Joonas oli ollut toimittajana tekemässä Ylelle suoraa lähetystä koripallon maaottelusta Suomi–Bulgaria. Kyseistä lähetystä katsoivat sadat tuhannet ihmiset. – Minua jännitti kuitenkin paljon enemmän tulla pitämään tuntia ysiluokkalaisille kuin hoitaa suora lähetys, Joonas muistelee.

Joonas kävi luonnontiedelukiota ja kirjoitti kemian, biologian, pitkän saksan, englannin, keskipitkän ruotsin, äidinkielen ja pitkän matematiikan. Hänestä piti tulla lääkäri. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat. Vielä ennen opettajaopintojaan Joonas opiskeli vuodesta 2010 vuoteen 2017 kirjallisuutta, suomen kieltä, taidehistoriaa, saksaa ja viestintää. Sen jälkeen hän oli puolitoista vuotta työelämässä. – Olin Helsingin Sanomissa kaksi kesää toimittajana ja kirjoitin myös markkinatoimistossa kaupallisia sisältöjä. Ennen pedagogisia opintoja olin puolitoista vuotta Yleisradiolla töissä.

Opettajankoulutuksen aloittaminen ei ollut Joonakselle itsestäänselvää. – En suinkaan aina ole halunnut opettajaksi. Aloittaessani opiskelut aloin kuitenkin samalla tehdä sijaisuuksia ja toimin koulunkäyntiavustajana. Vasta maisterivaiheessa päätin, että haluan tehdä opettajaopinnot, mutta en aloittanut niitä heti.

Ennen kuin Joonas tuli suorittamaan perusharjoitteluaan Viikkiin, hän halusi opettaa pelkästään lukiolaisia. Yläkoululaisten kanssa hän joutuisi enemmän miettimään, kuinka tehdä tunneista mielenkiintoisia, jotta kaikki jaksaisivat keskittyä loppuun saakka. Lukiolaisilla työrauha säilyy melkein itsestään. Joonas kuitenkin joutui muuttamaan ajattelutapaansa perusharjoittelun edetessä.

– Tässä koulussa on niin fantastisia yläkoululaisia, että he ovat voittaneet minut puolelleen. Tulevaisuudessa haluaisin ehdottomasti kouluun, jossa voin opettaa sekä yläkoululaisia että lukiolaisia.

Ronjalle opetustilanteet ovat luontevia

Ronja, biologian ja kemian opetusharjoittelija, sai kipinän opettamiseen omien opintojensa aikana. – Olin usein huomannut löytäväni itseni tilanteista, joissa opetin muita. Sellaiset tilanteet tuntuivat minusta luonnollisilta, ja nautin tiedon jakamisesta. Olin siihen mennessä opiskellut itse niin paljon, että tuntui olevan aika antaa itseltä myös muille.

Ronja opiskelee Helsingin yliopistossa bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa pääaineenaan biologiaa ja sivuaineinaan kemiaa ja aineenopettajan opintoja. Ronjaa kiehtoo biologiassa se, kuinka kaikki on yhteydessä kaikkeen. Mielenkiintoisimpina aiheina hän nostaa esille suon, suokasvillisuuden, anatomian ja yksilön kehityksen. Orgaaninen kemia ja sitä kautta biologisten ilmiöiden kemialliset selitykset ovat kemiassa hänen suosikkiaiheitaan.

Kun Ronja piti ensimmäistä harjoitustuntiaan, tunnin pitäminen luonnollisesti jännitti. Jännitys vaihtui kuitenkin nopeasti mukavaksi flow-olotilaksi. – Tunti sujuikin ihan mallikkaasti, ja sain asiani sanottua, Ronja muistelee. – Olen ohjannut aiemmin kursseilla kaiken ikäisiä ja pitänyt luentoja asiantuntijana. En ollut kuitenkaan toiminut opettajana ensimmäisen pitämäni oppitunnin kaltaisessa tilanteessa.

Ronja kertoo, että mitään katastrofaalista mokaa ei luokan edessä ole harjoittelun aikana tapahtunut. Koska yläluokkien ja lukion tunnit loppuvat eri aikoihin, on hän välillä ollut lähellä unohtua, kummasta on kyse. – Yhden tunnin meinasin lopettaa varttia liian aikaisin ja toisen tunnin oppilaita taas olin aikeissa pitää vartin ylimääräistä. Onneksi muut ovat pitäneet minut kartalla noissa tilanteissa.

Ihmisen oppiminen ja ajattelu kiinnostavat Jaakkoa

Jaakko tekee opetusharjoittelua matematiikassa ja fysiikassa. Hän opiskeli diplomi-insinööriksi Aallossa ja valmistui lääketieteellisen tekniikan puolelta. Vuonna 2013 hän aloitti matematiikan ja fysiikan opettajaopinnot Helsingin yliopistossa.

Aallossa Jaakko alkoi tehdä opetustöitä ja huomasi nopeasti pitävänsä niistä kovasti – jopa enemmän kuin lääketieteellisestä tekniikasta. – Ihmisläheinen työ vaikutti enemmän omalta, Jaakko kertoo.

Ennen korkeakouluopintojaan Jaakko kävi lukion Suomalaisessa yhteiskoulussa. Hän kirjoitti äidinkielen, pitkän matematiikan, psykologian, keskipitkän ruotsin ja pitkän englannin. Yllättäen joukosta puuttuu kokonaan fysiikka, samoin kemia, joiden kaikki kurssit hän oli kuitenkin ehtinyt käydä lukion aikana.

– Psykologian kirjoitin, koska olen erityisesti kiinnostunut kognitiivisesta psykologiasta. Oppiminen ja ajattelu ovat minulle sydäntä lähellä olevia asioita. Opettajan työssä molemmat ovat merkittävässä roolissa.

Jaakko pääsi Aaltoon pääsykoekiintiössä, jossa hän teki matematiikan, fysiikan ja kemian kokeet. Näistä aineista kaksi parasta valittiin, ja Jaakko pääsi sisään ensimmäisellä hakukerralla.

Opetusharjoittelunsa alussa Jaakko oli jo konkari luokan edessä. Takana olevat opettajansijaisuudet olivat valmistaneet häntä kyseiseen hetkeen, ja ensimmäisen oppitunnin pitäminen tuntuikin Jaakosta melko helpolta. Jaakko ei kuitenkaan aikaisemmin ollut opettanut nuoria, joten työrauhaan liittyvät asiat huolestuttivat häntä jonkin verran. Alkujännityksen jälkeen tunnit lähtivät kuitenkin sujumaan omalla painollaan. Suosikkiaiheitakin on jo tullut:

– Fysiikassa suosikkejani ovat mekaniikka ja lämpöoppi. Opiskellessani itse lukiossa en pitänyt ollenkaan sähkömagnetismista. Ajattelin sen olevan liian hankalaa. Nyt kuitenkin, kun olen opiskellut aihetta itse enemmän ja jopa opettanut sitä, olen alkanut pikkuhiljaa pitämään siitä.

Oma ala löytyy aikanaan

Haastattelemani auskut ovat päätyneet opettajanopintoihin hyvin erilaisia reittejä, eikä päätös ryhtyä opettajaksi ole aina ollut ilmiselvä. Auskujen kokemukset ovatkin oivallisia muistuttamaan yläkoululaisia ja lukiolaisia etenkin näin kirjoitusten aikaan siitä, että suunnitelmat muuttuvat eikä maailma kaadu huonoon arvosanaan. Lukion aikana päätetty haaveammatti voi muuttua vielä monta kertaa. Näin kävi Joonakselle ja Jaakolle, jotka löysivät oman kutsumuksensa vasta opintojen edetessä.

Myös Ronja kehottaa etsimään rohkeasti itselle oikeaa ammattia ja kokeilemaan uutta: – Kaiva rohkeasti jokaisen kiven alta, jotta löydät oman juttusi.

Joonas ja Jaakko muistuttavat siitä, että asioihin voi myös aina palata. – Olin seuraamassa yläkoulun saksan tuntia. Itse olin opiskellut saksaa viimeksi lukiossa, mutta huomasin, että kaikki taidot eivät olleetkaan ehtineet kadota, mikä oli mahtavaa, kertoo Jaakko.

Joonas taas innostui taloustiedosta: – Viime syksynä perusharjoittelun aikana luin yhteiskuntaopin taloustiedon kirjan, sillä kyseinen kurssi jäi itseltä käymättä lukion aikana, Joonas kertoo.

Tulevaisuudensuunnitelmien suhteen kannattaa olla joustava ja itselleen armollinen. – Vaikka lukion ykkösellä päätetty ammatti ei tulevaisuudessa toteutuisikaan, se ei tarkoita, että on epäonnistunut. Elämässä ei voi suunnitella kaikkea. Vaikka mitä voi vielä aueta monta vuotta lukion päättymisenkin jälkeen, muistuttaa Joonas.

Teksti: Piitu Hernesniemi

Kuvat: Pihla Koski Järvinen ja Joonas Kuisma

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *