Rikosten kuningatar

Mietitkö mitä kirjaa alkaisit seuraavaksi lukea? VINKki – verkkolehdellä on sinulle vinkkejä pimeneviin iltoihin.

Kuva: Pesky Librarians, Flickr

Agatha Mary Clarissa Christie on yksi tunnetuimista englantilaisista kirjailijoista, joka tunnetaan Agatha Christie nimellä kirjoitetuista dekkareista. Agatha Christie syntyi 15 syyskuuta 1890 ja kuoli 12 tammikuuta 1976 eli kuoli 85-vuotiaana. Agatha Christie kirjoitti elämänsä aikana noin 70 romaania. Tunnetuimpia niistä ovat ”Ei yksikään pelastunut”, ”Idän pikajunan arvoitus” ja ”Kuolema Niilillä”. Hän oli myös tuottanut tekstiä salanimellä Mary Westmacott.

Loistava klassikko

Teksti: Iina Vahtola

Idän pikajunan arvoitus on Agatha Cristien vuonna 1937 julkaistu murhamysteeri. Talviseen aikaan junissa matkusti usein vain vähän ihmisiä, mutta juna jolla Poirot matkusti oli täpö täynnä. Tämä herätti suurta epäilystä Poirotissa ja tämä epäily ei ollut turhaa.

Hercule Poirot on yksityisetsiväetsivä, joka on juuri matkalla työtehtävien takia Lontooseen, kun junassa tapahtuu jotain järkyttävää. Keskellä yötä, kun juna oli jäänyt jumiin oli juuri hetkeä ennen tapahtunut myös rikos. Rikas liikemies Samuel Ratchett oli murhattu. Ratchett oli saanut junamatkan aikana muutamia uhkauskirjeitä. Hän yritti muutama päivä ennen kuolemaansa palkata Poirotia henkivartiakseen, mutta tuloksetta. Ratchettin kuoltua rikosetsivä Poirot ottaa mysteerin tutkittavakseen, kun samassa junassa matkustanut herra Bouc pyytää häntä selvittämään, kuka on syyllinen.

Kirjan päähenkilö Hercule Poirot on belgialainen yksityisetsivä. Hän on kohtelias ja hieman vanhanaikainen. Kirjassa häntä kuvaillaan pieneksi mieheksi, jolla on munanmuotoinen pää. Poirot selvittää rikoksia pohtimalla ja suurin osa hänen neronleimauksistaan ovat suorastaan uskomattomia. Poirot on mielenkiintoinen hahmo, josta on mukava lukea. Hänen puhekielensä on hieman vanhanaikaista ja mukana on myös hieman ranskaa, joka tuo tekstiin mukavaa vaihtelua ja yksityiskohtia. Kirjan juoni on mielenkiintoinen, kun hahmot ovat jumissa suljetussa paikassa ja murhaajan on mahdotonta päästä pois. Kaikki junan matkustajasta tiesivät, että yksi junan matkustajista on murhaaja, joka toi tarinaan jännitystä.

Itse en pitänyt kirjan lopetuksesta, koska mielestäni se teki kirjasta hieman tylsän. Tietysti on makuasia, mistä pitää ja mistä ei. Kokonaisuudessa kirjan juoni toimii ja lukija pysyy jännityksessä loppuun asti. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita murhamysteereistä ja vanhoista klassikoista

Kuolema Niilillä on kiinnostava murhamysteeriteos

Teksti: Pinja Linnas

Arvostelen Agatha Christien dekkarin “Kuolema Niilillä”(Death on the Nile). Kirja julkaistiin englanniksi 1.11.1937 ja kyseinen lukemani suomennos julkaistiin vuonna 2011. Kirjassa rikas Linnet Ridgeway saa surmansa laivassa Niilillä ja Poirot rupeaa etsimään murhaaja laivassa olevien seasta.

Kirjan juoni on kiinnostava, sillä murhaaja ei ollut yhtään ennalta-arvattava, mutta itse murha tapahtui vasta noin puolessa välissä kirjaa. Heti murhan jälkeen kirjasta tuli kiinnostavampi, sillä siinä rupesi tapahtumaankin enemmän. Kiinnostus kirjaan lisääntyi loppua kohden ja lopussa ei melkein pystynyt lopettaa lukemista.

Kirjan hahmoista ei tietyllä tavalla kerrota hirveän paljon, sillä murhamysteereissä ei tarvitsekkaan kertoa kaikkea hahmoista. Poirot on salapoliisi, joka esiintyy monissa Agarhan kirjoissa, ja on tässäkin kirjassa päähahmo. Hän on sinäänsä ihan kiinnostava hahmo, sillä hänen on aina pakkomielle selvittää murhaaja, mutta ei edes heti paljasta häntä vaan antaa muidenkin miettiä.

Agatha Christie osaa hyvin piilottaa murhaajan hänen kirjoissaan, enkä ole melkein missään hänen kirjoissaan tajunnut murhaajaa ennen hänen paljastustaan. Tässäkin kirjassa murhaaja ei ollut edes epäillyissäni, sillä vaikutti mahdottomalta, että hän olisi voinut edes tehdä murhaa. Kirja on ihan hyvä verrattuna muihin Agatha Christien kirjoin. Ei aivan päässyt parhaisiin lukemiini hänen kirjoihinsa, mutta ei se huonokaan kirja ollut. Voisin lukea samankaltaisia kirjoja vielä lisääkin.

Suosittelen tätä ja kaikkia muita Agatha Christien kirjoja kaikille yli 11- vuotiaille murhamysteereistä pitäville. Kirjaa lukiessa ei ainakaan jännitystä puutu.

Onko Paddingtonista 16:50 lukemisen arvoinen dekkari?

Teksti: Emma Adler

Agatha Christieltä 4. marraskuuta vuonna 1957 ensimmäisen kerran julkaistu dekkari Paddingtonista 16:50 on erinomainen romaani luettavaksi kaikille niille, joita jännitys ja monimutkiaset rikokset kiehtovat monestakin syystä.

Heti kirjan alussa lukija pääse tutustumaan monissa Christien kirjoissa seikkailevan neiti Marplen ystävään, joka joutuu rikoksen todistajaksi, kun viereisessä junassa tuntematon nainen kuristetaan hengiltä. Kukaan ei tätä tarinaa kuitenkaan usko, joten on käännyttävä Marplen puoleen. Marple suhtautuu asiaan vakavasti, mutta ei huonon kuntonsa takia pysty itse asiaa selvittämään. Näin ollen Marple pyytää vanhaa tuttuaan menemään kotiapulaiseksi kyseisen junaradan vieressä sijaitsevaan kartanoon. Eikä kulu paljoa aikaakaan, kun kartanon pihavaraston arkusta löytyykin jo naisen ruumis. Tässä kohtaa kirja menee mielestäni lukijan kannalta jännittäväksi, sillä Christie on onnistunut tekemään jutusta aika monimutkikkaan ja lukija voi itsekin epäillä, kuka on murhan takana.

Kirjan juoni kerrotaan lähinnä Marplen apulaisen Lucy Eyelesbarrow’n näköulmasta, koska vanhuuden ja heikon kuntonsa takia Marple ei itse päässyt tutkimaan asiaa, vaan muiden täytyi tehdä tutkimustyö hänen puolestaan. Tässä ilmeneekin ainoita asioita, mistä en henkilökohtaisesti pitänyt kirjassa. Olen lukenut paljon Christien kirjoja, joissa neiti Marple seikkailee ja ottaa selvää asioista pääasiassa itse, ja tykkäsin tästä huomattavasti enemmän. Toki tämäkin on makuasia ja tuo vaihtelua kirjan kulkuun.

Tämä kuten monet muutkin Christien teokset ovat mielestäni hyviä esimerkkejä siitä, että kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää ja että asioita on tarkasteltava monien eri vaihtoehtojen kautta ymmärtääkseen kokonaisuuden. Nämä opetukset, jos niitä voi sellaisiksi kutsua, pätevät niin 50-luvun rikospaikalla kuin myös nykypäivänä monissa tilanteissa.

Paddingtonista 16:50 kirjan lukeminen tarjosi mainion lukukokemuksen, ja kun oli päässyt tiettyyn pisteeseen kirjan lukemista, ei malttanut lopettaa. Kaiken kaikkiaan mainio teos Christieltä. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka dekkareista tykkäävät ja haluavat itsekin päästä pähkäilemään, kuka murhan takana lienee.

Kannattaako lukea Kuolema ilmoittaa lehdessä?

Teksti: Aleksandra Belevich

Agatha Christien kirjoittama ”Kuolema ilmoittaa lehdessä” (Murder is announced) kirja oli julkaistu Englannissa 1950-luvulla. Suomessa se oli kyllä julkaistu vasta 1980-luvulla.

Kirja kertoo neiti Blacklock nimisestä hahmosta, jonka talossa aiotaan suorittaa murhaleikki. Ongelma on se, että neiti Blacklock sanoi, ettei ollut laittanut ilmoitusta murhaleikistä lehteen. Perjantaina 29 lokakuuta Gazette nimisessä lehdessä ilmoitetaan murhaleikin tapahtuvan Pikku-Paddockissa kello 18.30. Kaikki neiti Blacklockin kaverit ottavat kutsun vastaan ja tulevat sinä iltana pelaamaan. Harmillisesti leikki ei lopu niin hyvin, miten oli ajateltu.

Leikin alettua taloon saapuu tuntematon mies, joka ampuu pari laukausta neiti Blacklockia kohti ja lähtiessään kiivaasti paikalta hän kompastuu ja ampuu itseensä. Paikalle kutsutaan komissaari Craddock, joka alkaa tutkia tapausta mutta myöhemmin hän tajuaa, että tarvitsee Neiti Marplen apua.

Tykkäsin kirjasta, koska siinä oli mielestäni kiinnostava lopetus, vaikka mielestäni murhaaja kirjan lopussa ei enää kauheasti ajatellut vaan pelkäsi kaikkia. Murhan syy on myös mielestäni hyvin yksinkertainen, mutta kaikki juonen käänteet, jotka johtavat siihen syyhyn ovat hyvin kiinnostavia. Kirjassa oli tosi paljon hahmoja, jonka takia oli alussa vaikeata pysyä mukana ja ymmärtää kenestä on nyt kyse.

Mielestäni kirja oli kuitenkin huonompi kuin muut lukemani teokset, kuten esimerkiksi ”Ei yksikään pelastunut” tai ”Idän pikajunan arvoitus”. En tykännyt, että kirjan yksi päähenkilöistä eli Neiti Marple liittyi kirjan juoneen tosi myöhään eikä kauheasti osallistunut. Tämä kyllä saattaa johtua Neiti Marplen huonosta kunnosta.

Suosittelen kirjaa kaikille yli 11-vuotialle murhamysteereitten ja jännityksen pitäjille. Pidin kirjasta todella paljon, sillä siinä oli yllättäviä juonen käänteitä.

Kirja-arvostelut on kirjoitettu osana 8E-luokan äidinkielen kurssia. Kurssia opettaa Saara Kylmänen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *