Nyt saa hengittää: Maskisuositus ohi!

Viikin normaalikoulun maskisuositus poistui viimein syysloman jälkeen 25.10. 

25.10.2021 koulumme oppilaat saivat pitkästä aikaa hengittää helpommin, sillä yleinen maskisuositus tuli tiensä päähän. Hyvästit siis kuiville silmille, huuruisille silmälaseille ja maski-ihottumalle, sillä voimme viimein sanoa heipat niin pitkään kasvojamme koristaneille naamavärkeille. Adieu! (tai pessimistisemmin: Au revoir!)  

Maailma on hiljalleen avautumassa. Voimme taas haaveilla vaihtovuodesta ulkomailla, käydä ravintolassa ja katsoa televisio-ohjelmia ilman, että tarvitsee koko ajan kummastella puuttuvaa yleisöä ja aplodeita. Muutoksen näkee myös koulutasolla. Olemme saaneet olla lähiopetuksessa lähes kaksi jaksoa, ja jopa ruokalan pöydät on taas järjestelty rupatteluystävällisiin jonoihin. Aamut kuitenkin tuntuvat edelleen oudon sisällöttömiltä, sillä aina niin rakastetut aamunavaukset puuttuvat koulumme ohjelmarungosta. Lämmöllä jäämme niitä kaipaamaan. Au revoir! (Tai pessimistisemmin: Adieu!)   

Yhteisöllisyys, joka on pitkään ollut kateissa, on hiljalleen tekemässä paluutaan. Pikkuhiljaa voimme taas kätellä, jopa halata, ja pitää alle kahden metrin väliä muihin. Taudin uhka polttelee varmasti vielä jokaisen niskassa, mutta olemme siitä huolimatta oppineet tulemaan toimeen vallitsevassa tilanteessa. Olemme ehkä myös ymmärtäneet, että emme voi antaa taudin hallita elämäämme liialti, vaan meidän pitää saada nauttia, kokea ja koskea. 

Nämä kolme asiaa ovatkin elämämme peruspilareita, joista kenties jälkimmäisimmän merkitys on huomattu aivan eri valossa viime aikoina. Kosketus on nimittäin aivan perustavanlaatuinen osa ihmisyyttä. Itse asiassa se on niin syvälle juurrettu elämäämme, ettemme aina edes tajua sen tärkeyttä. Kosketus ei ole vain fyysistä, vaan myös henkistä. Kosketuksen voikin ajatella olevan yhteys kahden tai useamman ihmisen välillä. Kosketusta voi olla kanssatreenaajan kanssa jutteleminen salilla tai vanhuksen auttaminen tai jopa matikan viikkotehtävän vastausten antaminen kaverille. Tärkeintä on yhteys ja vuorovaikutus ihmisten välillä. Sitä kosketus pohjimmiltaan on. 

Kosketuksen tärkeyden voi nähdä ihan koulutunneillakin. Etäopetuksessa kosketusta opettajaan tai muihin opiskelijoihin ei juurikaan ollut. Oli kuin opettaja olisi höpöttänyt epämääräiselle massalle, mikä ei tuntunut ollenkaan henkilökohtaiselta. Sen sijaan lähiopetuksessa opettaja pystyy katsomaan silmiin, puhumaan yksilöille massan sijaan ja oikeasti kommunikoimaan opiskelijoiden kanssa. Kun opetus tuntuu henkilökohtaiselta, myös motivaatio oppia kasvaa huomattavasti. 

Kun katsomme taaksepäin vuosien päästä 2020-luvun alkua, emme varmaankaan muistele monia asioita hyvällä. Rankkaahan tämä on ollut, ei epäilystäkään siitä. Tässä kaikessa saattaa kuitenkin piillä opetuksen siemen, jota meidän tulisi vaalia vielä pitkään tulevaisuudessakin. Pandemia on osoittanut meille, kuinka emme voi pitää edes aivan perustavanlaatuisia vapauksiamme itsestään selvinä. Kokemuksena pandemia osoittaa arvonsa vasta vuosien päästä, mutta voimme keskittyä nyt siihen, mikä on tärkeintä; olla yhdessä. Nautitaan siis siitä, että saamme taas olla vähän lähempänä toisiamme. 

Nyt voimmekin käyttää tilaisuuden hyväksi, kun maskit saa heivata lähimpään hevonkuuseen, hymyillä toisillemme, koskettaa ja tehdä mahdollisimman paljon hyvää. Sillä tavalla me selviämme. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *