Viikin rehtorit: Kimmo Koskinen

Viikin norssissa on rehtoreita peräti neljä. Keitä he ovat ja mitä kaikkea he oikein tekevätkään? Miten he päätyivät työhönsä? Ota selvää lukemalla!

Teksti: Nimimerkki Lukukissa

Kuvatoimitus: Joona Luhtala

Kimmo Koskinen on yksi Viikin normaalikoulun rehtoreista. Omien sanojensa mukaan hänen tehtävänsä olla on perusopetuksen 1.-6. luokkien pedagoginen johtaja. Tämä tarkoittaa, että hän päättää yhdessä opettajien kanssa alakoulun opetuksesta, seuraa opetussuunnitelmaa ja sen noudattamista sekä vastaa siitä että koulutyö toimii ja jatkuu. 

Kimmo kertoo esimerkiksi saaneensa soiton maanantai-iltana 7. syyskuuta. 

-Sain puhelinsoiton kello 18, että alakoulun pihalta oli mennyt ikkuna rikki ja vahtimestareita ei tietenkään saatu kiinni”, hän kertoo, kun haastattelen häntä Teamsissa. 

-Ei auttanu muu, ku hypätä autoon ja lähteä sirpaleita siivoomaan. Kimmon työ on siis myös konkreettista vastuuta alakoulun ja sen oppilaiden toiminnasta. 

Hänestä korona-aikana rehtorin työ ei ole ollut mitenkään erityisen raskasta. Kimmo toteaa, että kun rehtorin työhön lähtee, niin tottuu siihen, että ajaessaan autoa tai istuessaan metrossa matkalla työpaikalle ei voi koskaan tietää, mitä tulee tapahtumaan.

-Silloin helmikuun lopulla meidän alakoululaiset oli ensimmäiset, jotka joutu tän Koronan kanssa tekemisiin, niin siitä asti on vähän niin kuin rutinoitunut jo, että saattaa tulla käskyjä, että tapahtuu näin. Se ei tunnu enää oikeestaan. 

Maaliskuussa, kun kaikki olivat etäopetuksessa, rehtoreiden täytyi turvata lähiopetusta koululla niiden 1.-3. luokkien oppilaille, joiden vanhemmat eivät voineet työnsä takia pitämään lapsiaan kotona. Kimmo kertoi tällöin lähiopetuksessa olleen noin 15 oppilasta, jotka työskentelivät pienryhmissä. 

Nyt kun 7.-9. -luokkalaisetkin ovat jo koulussa, Kimmo on vaihdellut etä- ja lähivuoroja yläkoulun rehtorin Ilkka Laasosen kanssa.  

-Periaatteessa lähdetään siitä, että joko lukion, yläkoulun tai alakoulun joku rehtoreista on aina fyysisesti täällä paikalla. 

Rehtorina Kimmo on toiminut koulussamme seitsemän ja puoli vuotta, joista ensin keväällä 2012 ja vakituisena syksystä 2013 lähtien. Sitä ennen hän on toiminut luokanlehtorina sekä musiikin opettajana vuodesta 1991 lähtien. Kimmo kertoo musiikin olleen hänelle aina läheinen aine. Niin läheinen, että hän on aikoinaan soittanut viulua jopa työksensä. 

Lukion alkuaikoina Kimmo oli epävarma mihin ammattiin haluaisi, muttei ainakaan opettajaksi, joita hänen vanhempansa ja muut läheisensä olivat. Hän tajusi kuitenkin jo silloin, että mikäli musiikilla halusi tehdä rahoiksi, täytyi siinä olla todella hyvä. Silloin luokanopettajan työ alkoikin tuntua mahdolliselta, sillä olivathan hänen vanhempansakin opettajia. 

-Se [työ opettajana] tuntu ensinnäkin tutulta. Hän kertoo myös tunteneensa itsevarmuutta opettamisesta. Kun ylioppilaskirjoitukset olivat ohi, Kimmo haki moneen paikkaan, joista yksi oli luokanopettajankoulutus Helsingin yliopistossa. Hän pääsi sisään ensimmäisellä yrittämällä ja opiskellessaan alkoi huomata valinneensa oikean alan. 

-Päivääkään en oo katunu sen jälkeen, hän kertoo tyytyväisenä. 

Opettaessaan Kimmo kertoo pitävänsä tärkeänä sitä, että hän on luokkahuoneen aikuinen. Tämän hän huomioi silloin, kun hän otti uuden luokan ohjattavakseen. 

-Lähdin aika tiukasta linjasta, tällasesta koirakoululinjasta. Siitä oli helppo aina sillee löysentää, kun me tutustuttiin. 

Hän selittää olleensa omana aikanaan alakoulussa keskitasoinen ja uuttera oppilas, joka oli matemaattisissa aineissa hieman keskitasoa parempi. 

-Mä tein paljon töitä koulun… tai jonkun verran koulun eteen töitä, joskin yläkoulussa meni vähän häslätessäkin. Hän kertoo samalla myös takapulpettien ja motivaatio-ongelmien olleen hänelle tuttuja. Kimmo pääsi kuitenkin hakemaan lukioon yhdeksän keskiarvolla. 

Kun Kimmolta kysyy, millaista alakoulu oli hänen omana aikanaan ja mikä on muuttunut tai kehittynyt parempaan suuntaan, hän luettelee asioita kuten inkluusio, heterogeenisempi oppilasaines ja oppilaiden viisastuminen.  Hänen mielestään opettajien työstä on tullut ajan kuluessa moninaisempaa ja hän uskoo, että jos hän nyt siirtyisi opettajaksi, koko syyslukukausi uppoaisi opetellessa. 

-Oppimistavat, oppimistyylit ja olemistavat on kaikki vähän muuttunut. 

Vapaa-ajalla Kimmo tykkää urheilla ja ulkoilla. 

-Intohimoni on äijäkuntoilu, eli tässä iässä ei ehkä puhuta enää kuntoilusta, vaan semmosesta, niin no, tavoitteena hyvä olo. Hän kuvailee myös olevansa innokas kesämökkeilijä ja seuraa neljän lapsensa elämää ja niihin liittyviä asioita suurella mielenkiinnolla.  

Kimmo sanoo pitävänsä älyttömästi työstään, mutta 60 ikävuoden lähestyessä hän kertoo ihmisten usein alkavan usein miettiä eläkkeelle jäämistä. Hän kertoo, ettei tämä tule olemaan hänelle lainkaan ongelma: 

-Kyllä mä keksin tekemistä. Kimmo tekee vielä kuitenkin mielellään töitä koulussa. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *