Viikin normaalikoulun abiturienttien matka Kiljavalta päässä hohtavaan valkolakkiin

Pitkä lukiourakka ja ylioppilaskirjoitukset takana, mutta elämä edessä. Kuukauden päästä Viikin norssin abiturienttien päässä komeilevat valkolakit, joiden saaminen on ollut monien esseiden, stressaavien koeviikkojen ja valvottujen öiden takana. Varmaa kuitenkin on, että lukiosta on jäänyt muistoksi paljon muutakin kuin pelkkää opiskelua. 

Otso Poikelinin, Isabella Lafifin ja Janika Angelsolan edessä siintävät haaveet yliopistosta, mutta samalla mielen valtaa haikeus jättää tutuksi tullut lukio taakseen. – Monista opettajista tuli lukion aikana tärkeitä keskustelukumppaneita, ja sain heiltä arvokkaita elämänohjeita, kertoo Angelsola. Millainen näiden lukiolaisten kolmivuotinen urakka Viikin norssissa on ollut?

Viikissä lukio aloitetaan iloisin mielin Kiljavalla, jossa lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat tutustuvat toisiinsa toisen vuosikurssin tutoreiden johdolla. – Kiljava ensimmäisen kerran lukion alussa ja toisen kerran itse tutorina ollessani jäivät mieleen positiivisina kokemuksina, kertoo Angelsola.

Myös perinteeksi muodostuneet Viikin norssin musikaalit jäivät Poikelinin ja Angelsolan mieleen lukion kohokohtina. – Yhdessä tekeminen ja työhönsä antaumuksella suhtautuvat opettajat tekevät musikaalista arvokkaan kokemuksen nuorelle, lukion aikana kolmeen musikaaliin osallistunut Poikelin kertoo. 

Sekä Otso Poikelin että Isabella Lafif osallistuivat tänä vuonna Hairspray-musikaalin tekoon. Vaikka työmäärä on musikaaleissa suuri, on lavalle nouseminen kokemus, jota ei helposti unohda. 

Angelsola taas osallistui lukion ensimmäisenä vuonnaan All shook up -musikaaliin, josta hän sai parhaan ystävänsä. – Kaverit ja ihmissuhteet on syytä pitää kaikkein tärkeimpinä asioina myös lukion pyörityksessä, muistuttaa Poikelin.

Otso Poikelin ja Isabella Lafif Hairsprayn pyörteissä. Kuva: Hannu Iso-Oja

”Positiivisuus puurtaessa kantaa jo pitkälle”

Lukio on ennen kaikkea yleissivistävä koulutus, jossa opiskelu tulee ennen hauskanpitoa. Monet pitävät lukiota elämänsä parhaana aikana opintojen rankkuudesta huolimatta. Mutta pitääkö väite paikkansa nykyäänkin?

Helsingin Sanomissa 29.4 julkaistu juttu Osa lukiolaisista on niin stressaantuneita, että heitä ahdistaa ja itkettää joka päivä paljastaa huolestuttavia asioita lukiolaisen arjesta. Juttu on kirjoitettu yli yhdeksän keskiarvon lukioissa opiskelevien lukiolaisten vastausten perusteella, ja mukana on myös Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu. Miten lukiolainen oppii kontrolloimaan koulustressiään ja opiskeluaan niin, että aikaa jää myös unelle ja vapaa-ajalle?

– Olin yllättynyt lukion aiheuttamasta stressistä tai oikeastaan siitä, että sitä ei ollut yhtä paljon kuin yläasteella, jolloin koulunkäynnissä tuntui olevan kyse elämästä ja kuolemasta, kertoo Isabella Lafif.

– Lukiossa päätin, että ei haittaa, jos en olekaan niin hyvä kaikessa kuin toivoin olevani. Samalla kuitenkin mietin, huijasinko vain itseäni, sillä olin todella pettynyt saadessani huonon arvosanan. Huomasin myös, että stressi, joka aiheutui peräkkäin lähestyvistä deadlineista, ei helpottanut kuin tekemällä ja palauttamalla tehtäviä, Lafif pohtii.

– En stressannut lukion aikana kovasti, ennemminkin vasta kirjoitusten lähestyessä. Päätin, että kaikkiin aineisiin ei ole pakko panostaa täysillä. En myöskään kuormittanut itseäni liiallisella kurssimäärällä ja yritin aina pysyä kartalla siitä, missä olen menossa missäkin aineessa ja mitä pitää vielä harjoitella lisää, toteaa Otso Poikelin. – Positiivisuus puurtaessa kantaa jo pitkälle. 

Peltojen keskeltä kohti unelma-alaa

Lukion jäädessä taakse opiskelijoiden on aika kääntää katse tulevaisuuteen. Lukio on nuorelle kasvamisen ja oman itsensä etsimisen aikaa. Samalla opiskelijoilla on aikaa miettiä, mikä itseä kiinnostaa ja mistä oma ala voisi löytyä. 

Janika Angelsolalle lukioaika oli ennen muuta kasvattavaa, ja oma haavealakin löytyi siinä samalla. – Olen nyt rohkeampi kohtaamaan uusia haasteita, priorisoimaan opiskeluja ja käsittelemään stressiä. Yhteishaussa hain Helsingin yliopistoon opiskelemaan, ja haaveenani ovat äidinkielen ja kirjallisuuden opinnot, sillä ruotsi, äidinkieli ja saksa olivat lukiossa minulle mieluisimpia aineita, kertoo Angelsola.

Isabella Lafifin unelmana on pienestä pitäen ollut eläinlääkärin ammatti. – Olen kuitenkin alkanut kyseenalaistamaan valintaani viime aikoina. Aion pitää lukion jälkeen välivuoden, jolloin minulla on aikaa lukea pääsykokeisiin, mutta aion pitää myös muut alavaihtoehdot avoimina.

Lafif on tyytyväinen lukiovalintaansa: – En olisi voinut valita parempaa mahdollista lukiota. Ihmisten, itse rakennuksen ja kaiken lukion aikana tapahtuneen vuoksi on todella haikeaa lähteä peltojen ympäröimästä Viikin norssista, mutta hyvältähän se tuntuu, ettei tarvitse enää lukio-opintoja jatkaa.

Samaa sanoo Otso Poikelin, joka tiivistää lukioaikansa sanoihin ”Kivaa on ollut, mutta aikansa kutakin”. – Saadut ystävät tuskin häviävät, eikä koulukaan jää unholaan, vaikka yliopistoon on tarkoitus suunnata, Poikelin pohtii. – En ole täysin varma, haluanko hakemalleni alalle oikeasti, mutta joskus pitää vain keksiä tavoite ja luottaa siihen, että kaikki järjestyy. Ja että itse matka on tärkeämpi kuin päämäärä, hän lisää.

Teksti: Piitu Hernesniemi

Kuva: Hannu Iso-Oja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *