Arvostelu: Edgar Allan Poe – Kootut kertomukset

Moneen genreen taipuva kirjailija Poe on tullut tunnetuksi etenkin kauhutarinoistaan, ja hänen tuotoksensa ovat toimineet monien kirjailijoiden inspiraationa. Mikä on tehnyt Poen novelleista niin suurenmoisia?

Edgar Allan Poeta pidetään 1800-luvun kauhu-, rikos- ja tieteiskirjallisuuden edelläkävijänä. Hänen kirjoittamansa novellit ovat inspiroineet monia kirjailijoita, mm. Arthur Conan Doylea. Vuonna 2006 julkaistu ja Jaana Kaparin suomentama Edgar Allan Poen Kootut kertomukset antaa hyvän kokonaiskuvan Poen tuotannosta. Kirjailijan novelleista oli aikaisemmin suomennettu vain muutamia, mutta tästä kirjasta löytyvät kaikki hänen 66 novelliaan.

Kootut kertomukset esiteltiin minulle koulussa kirjavinkkauksessa, ja päädyin kirjaan odottaen sen sisältävän enimmäkseen kauhua. Yllätyin kuitenkin siitä, miten monipuolinen kirjailija Poe oikeastaan oli. Maineestaan huolimatta hän osasi kirjoittaa paljon muutakin kuin kauhukertomuksia, vaikka niitäkin löytyi tästä novellikokoelmasta huomattava määrä.  

Kauhukertomusten lisäksi Poe on kirjoittanut esimerkiksi tieteeseen, rakkauteen ja huumoriin liittyviä novelleja. Erityisesti hänen humoristinen puolensa saattaa yllättää lukijoita. Synkkiin teksteihin piilotettu huumori ja liioitellun koomiset hahmot tuntuvat joskus vähän erikoisilta mutta sopivat omalla tavallaan kertomuksiin. Kokoelmasta löytyy myös muutamia rikoskertomuksia, kuten harrastelijapoliisi Auguste Dupinin murhamysteerinovellit.  

Poen novelleista voi tunnistaa joitakin perustyyppejä, kuten kauniin naisen kuolemaa käsittelevät novellit. Tämän tyyppisiä novelleja on kokoelmassa paljon: Novelleissa Morella, Berenike ja Ligeia kuolleet naiset jäävät kummittelemaan ja ahdistelemaan minäkertojaa. Lisäksi kokoelmassa on Soikean muotokuvan tyyppisiä kertomuksia, joissa minäkertoja seuraa tarinan tapahtumia ikään kuin ulkopuolisena tarkkailijana.

Poen novelleista käy ilmi hänen oppinut kirjoitustapansa. Sivistyneet sanavalinnat, sitaatit ja viittaukset tunnettuihin henkilöihin, runoihin ja romaaneihin ovat hyvin vaikuttavia mutta tekevät teksteistä välillä työlästä luettavaa. Jaana Kapari on onneksi ottanut tämän asian huomioon. Hän on koonnut kirjan loppuun selitykset Poen viittauksille, taustoittanut kertomuksia ja suomentanut siteerauksia, mikä helpottaa huomattavasti lukemista.

Kuvaileva kirjoitustyyli tuntuu myös olevan Poelle hyvin ominaista. Novelleissa kertoja saattaa kuvailla miljöötä tai henkilöhahmoja sivukaupalla, ja Erään Hans Pfaallin verraton seikkailu ja Laskeutuminen kurimukseen ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten perinpohjaisesti tarinoiden tapahtumia kuvataan. Hans Pfaallin ilmapallomatka kuuhun on selitetty niin tarkasti, että jos en olisi tiennyt, mitä avaruusmatkaan oikeasti tarvitaan, olisin saattanut hyvinkin uskoa novelliin. Erittäin tarkat yksityiskohdat luovatkin kertomuksiin hyvin todentuntuisen tunnelman ja saavat tarinan hahmot tuntumaan aidoilta. Välillä kertojan perusteelliset selitykset ja kuvailut kuitenkin tekevät novelleista pitkäveteisiä ja jättävän tarinan juonen vähän avoimeksi.

Kokonaisuudessaan Kootut kertomukset on mielestäni kiinnostava ja hyvin erilainen lukukokemus verrattuna aikaisempiin lukemiini kirjoihin. Poen novellit avaavat mielenkiintoisia näkökulmia ihmismielen syvyyksiin ja saavat lukijan miettimään laajemmin elämän merkitystä. Vanhanaikaisesta kirjoitustyylistä huolimatta kirja on myös ihan kohtuullisen helppoa luettavaa.

Suosittelen kirjaa kaikille uudenlaista lukuelämystä etsiville ja erityisesti kauhun ystäville. Tosin Poen kauhunovellit eivät mielestäni ole ihan tyypillisintä kauhua, vaan yliluonnollisuuksien sijaan ne kauhistuttavat ennemminkin psykologisesti. Ne ovat silti erittäin viihdyttäviä. Kirjaa ei liioin tarvitse lukea kerralla loppuun, vaan laajan valikoiman vuoksi kokoelmasta voi valita itselleen juuri sopivan pituista luettavaa.

Teksti: Viivi Korkeasaari

Kuva: Wikipedia Commons

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *