Arvostelu: Viha jonka kylvät – Angie Thomas

Kirjailija Angie Thomasin kirjoittama kirja Viha jonka kylvät alkaa mielenkiintoisista lähtökohdista: 16-vuotias tummaihoinen amerikkalaistyttö Starr elää kahden maailman ristiriidassa slummialueella sijaitsevan kotinsa ja rikkaiden hienostokoulun välillä. Koulussa hänen ystäviään ovat pääasiassa hyväosaiset valkoiset, kun taas elämä slummissa on välillä hyvinkin synkkää ja vaarallista. Pian tilanne kärjistyy, kun Starrin lapsuudenystävä tulee poliisin ampumaksi ilman syytä. Tilanteessa ainoana todistajana ollut Start joutuu oikeudenkäyntien pyörteisiin yrittäessään todistaa poliiseille, ettei ampuminen ollut oikeutettu ratkaisu tilanteeseen.

Kirjassa on todella ajankohtainen ja pysäyttävä näkökulma rasismiin, ja esimerkiksi slummialueen ja hienostokoulun rinnastaminen tuntuu välillä todella raadolliselta. Slummissa kasvanut Starr on tottunut siihen, ettei poliiseihin voi luottaa ja että syyttömiä ammutaan. Hän tunteekin olonsa vähän ulkopuoliseksi kaveriporukassaan, jonka suurimpiin ongelmiin kuuluu se, että joutuu käymään Harry Potter Worldissa kolmena vuonna peräkkäin.

Ajatuksia herättäviä ja todella rankkojakin teemoja käsitellään kirjassa hienosti, mutta vastapainona kirjaan mahtuu myös huumoria ja hyväntuulista yhdessäoloa perheen ja kavereiden kesken. Dialogi on sujuvasti kirjoitettua, viihdyttävää ja istuu hyvin hahmoille. Epäoikeudenmukaisuus kuitenkin varjostaa Starrin ja hänen perheensä elämää läpi koko kirjan, eikä jää hauskan sanailun varjoon.

Kirja on suhteellisen helppolukuinen, ja vakavampien aiheiden ohella käsitellään myös helposti samaistuttavia ja kevyempiä asioita, kuten kaverisuhteita. Ainoa lukukokemusta häiritsevä piirre oli mielestäni se, että kirja on kirjoitettu kokonaan puhekielellä. Tällainen kirjoitustyyli varmasti jakaa mielipiteitä, sillä vaikka se sopii hyvin kuvaamaan 16-vuotiaan ajatuksia, kieli tuntuu paikoitellen tönköltä ja jotkut suomennoksen sanavalinnoista ovat vähän outoja. Siitä huolimatta kirja on todella hyvin kirjoitettu ja tutustumisen arvoinen!

Pidin kirjasta todella paljon, ja tärkeän aiheen vuoksi suosittelen ihan jokaista lukemaan sen. Kirjalla on paljon sanottavaa kaikille, jotka eivät pelkää rankkojen aiheiden suoraviivaista käsittelyä ja ovat kiinnostuneita tietämään lisää rasismista ja sen konkreettisista vaikutuksista hyvin henkilökohtaisella tasolla.

Teksti ja kuva: Nuppu Kaidesoja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *